Monopoli vai lisenssi?

Suomalainen tapa toteuttaa rahapelejä valtion yksinoikeusyhtiön kautta on viime vuosina saanut entistä enemmän kritiikkiä. Jokaisen kaupan ovensuuta hallitsevat hedelmäpelit, toistuviin ylilyönteihin sortuva rahapelimainonta sekä kasvavat pelihaitat ovat saaneet suomalaiset hereille ja vaatimaan päättäjiltä fiksumpaa uhkapelipolitiikkaa. Samalla myös markkinat ovat puhuneet: netissä Veikkaus ei pärjää ulkomaiselle kilpailulle lainkaan, vaan markkinaosuus kapenee jatkuvasti.

Isot uudistukset ovat tarpeen ja nyt myös Veikkauksen leirissä on väläytetty lisenssimalliin siirtymistä. Mutta kumpi järjestelmä on parempi? Tässä artikkelissa vertailemme sitä, miten monopoli- ja lisenssimallit eroavat toisistaan, ja miten ne hyödyttävät tai haittaavat pelaajia, kasinoita ja yhteiskuntaa.

Pelaajien suojelu on monopolin oikeutus

Suomen rahapelimonopolin virallinen ja laillinen oikeutus on sen oletettu kyky suojella pelaajia rahapelien haitoilta. Kun kasinopelejä pyörittää vain yksi valtion omistama yhtiö, sen toimiin on helpompi puuttua, kuin jos sääntelyn kohteena olisi kymmeniä tai satoja kaupallisia toimijoita.

Jos rahapelien historiaa Suomessa kuitenkin katsotaan kriittisemmin, on painopiste ollut kuitenkin tuottojen maksimoinnissa eikä niinkään pelihaittojen ehkäisyssä. Suomi on yksi maailman rahapelimyönteisimmistä maista. Pelaaminen on jatkuvasti läsnä arjessa Veikkauksen myyntipisteiden, pelikoneiden ja mainonnan ansiosta. Suhteessa väkilukuun suomalaiset laittavat uhkapeleihin kolmanneksi eniten rahaa maailmassa. Samalla pelihaitat ovat kasvaneet ja johtaneet isoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Rahapelituotot yhteiskuntaa pyörittämässä

Ylilyönnit yksinoikeusyhtiön toiminnassa on helppo ymmärtää. Veikkauksen voittovaroista riippuvaisina on ollut monta edunsaajaa, joten yhtiölle on asetettu kovat tuloutustavoitteet. Nykyään tämä potti on reilun miljardin euron luokkaa. Edunsaajien joukossa on laaja kirjo erilaisia järjestöjä ja toimijoita. Rahapelituotoilla on pyöritetty taiteen, kulttuurin ja urheilun lisäksi hyvinvointiyhteiskunnan kannalta olennaisia toimintoja ja palveluja, muun muassa ensi- ja turvakoteja sekä sotaveteraanien kuntoutusta.

Vaikka virallisesti pelihaittoja pitäisi minimoida, samalla suomalaiset on pitänyt saada häviämään enemmän rahaa peleihin. Yhtälö kannustimineen on aika vaikea ratkaista. Vuoden 2022 alkupuolella tosin päätettiin, että Veikkauksen tuotot siirretään valtion budjettiin, ja edunsaajien avustukset lukitaan nykyiselle tasolle kahdeksi vuodeksi. Suunta on siis järkevä ja rahapelaamisesta tulee vihdoinkin viihdettä, ei kansalaisvelvollisuus.

Oli kyseessä sitten lisenssijärjestelmä tai monopoli, jonkinlaista tuottoa rahapeleistä valtio kuitenkin odottaa. Miten käy pelaajan suojelemiseksi kehitettyjen tiukkojen sääntöjen? Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekosken mukaan yhtiön nykyisin noudattamiin sääntöihin verrattuna höllennystä olisi luvassa.

Toisaalta lisenssijärjestelmätkään eivät ole aivan hampaattomia, vaan lisensoiduilta kasinoilta voidaan edellyttää aivan samoja vastuullisuustoimia kuin entisiltä monopoliyhtiöiltäkin. Pelaajan suojaamiseksi toimivia lisenssiehtoja miettiessä on kuitenkin otettava huomioon nyt Veikkauksen Akilleen kantapääksi muodostunut kanavointikyky.

Veikkaus ei enää toimi tyhjiössä

Monopolijärjestelmän etu ainakin järjestäjän näkökulmasta on se, ettei sen tarvitse käyttää resursseja kilpailuun. Kun koko kentällä on vain yksi toimija, ei asiakkailla ole kuin kaksi vaihetoehtoa: pelaa meillä, tai ole kokonaan pelaamatta.

Ennen nettiaikaa tämä asetelma pitikin paikkansa. Sen ainoan kerran, kun joku yritteliäs uskalsi pystyttää omia kolikkopelejään pelihalleihin 90-luvun puolivälissä, ratkaisua piti lähteä hakemaan EY-tuomioistuimesta asti. Muuten Veikkauksen ja siihen muutama vuosi sitten fuusioituneiden sisaryhtiöiden RAY:n ja Fintoton yksinoikeus Manner-Suomen rahapeleihin on ollut kiistaton.

Ulkomaiset nettikasinot ovat kuitenkin muuttaneet tilannetta. Mikään laki ei nimittäin estä suomalaisia pelaamasta ulkomaisilla rahapelisivustoilla. Nämä kasinot pystyvät kilpailemaan muun muassa monipuolisemmilla maksutavoilla, laajemmalla pelivalikoimalla, paremmilla palautusprosenteilla sekä tietenkin houkuttelevilla kasinobonuksilla. Ja koska esimerkiksi Maltalle ja Viroon lisensoidut kasinot voivat ETA-alueen sisällä tarjota pelaajilleen myös verovapaat voitot, jää Veikkauksen oma nettikasino auttamatta lehdelle soittelemaan.

Juuri tästä on kyse, kun puhutaan Veikkauksen heikentyneestä kanavointikyvystä: ulkomaiset toimijat pystyvät tarjoamaan houkuttelevan paketin, eikä yksinoikeusyhtiö saa kanavoitua pelaajia omien tuotteidensa pariin. Mutta eivät lisenssimallitkaan ole immuuneja ulkoiselle kilpailulle.

Lisenssikin joutuu kilpailemaan

Ruotsissa siirryttiin lisenssimalliin pari vuotta sitten. Samalla otettiin käyttöön melko tiukkoja rajoituksia, joiden tavoitteena oli suojella pelaajia ennen kaikkea itseltään. Kasinot saavat tarjota vain yhden 100 kruunun (n. 10 euron) bonuksen ensimmäisen talletuksen yhteydessä, tämän jälkeen bonushana on laitettava kiinni. Lisäksi pelaajat saavat tallettaa nettikasinoille vain 4000 kruunua (n. 400 auroa) kuussa. Yhtälön viimeisteli Spelpaus-ohjelma, jonka avulla ongelmapelaajat voivat sulkea itsensä kaikkien Ruotsin lisenssillä toimivien nettikasinoiden ulkopuolelle.

Kauniita ajatuksia, mutta käytännössä ne aiheuttavat omia ongelmiaan. Aiemmin Ruotsin monopoliyhtiön Svenska Spelin kilpailijoita olivat Maltan lisenssillä toimivat eurooppalaiset nettikasinot. Nyt nämä yhtiöt joutuvat Ruotsin lisenssin hankittuaan kilpailemaan EU:n ulkopuolisia kasinoita vastaan samoista pelaajista. Ruotsin uuden lisenssin ehdot ovat nimittäin sen verran tiukat, että monet pelaajat hakevat isompia bonuksia ja talletusrajoja esimerkiksi Curacaon lisenssillä toimivilta nettikasinoilta. Ihan kuten monopolikin, myös lisenssijärjestelmä vuotaa.

Tavalliselle hedelmäpelin paukuttajalle 400 euron kuukausittainen talletusraja ei kuulosta kohtuuttoman matalalta. Ja koska suurin osa bonuksista on viritetty ajamaan kasinon eikä pelajaan etua, lienee hyvä asia siirtyä liian bonuskeskeisestä pelikulttuurista kohti laatua ja vastuullisuutta.

Pelialan ruma totuus kuitenkin on, että pieni joukko asiakkaita tuo valtavan suuren osan tuotoista. Näistä pelaajista puhutaan “parhaina asiakkaina” tai “VIP-pelaajina”. Todellisuudessa aika monilla heistä on paha peliongelma, mutta myös rahaa pitää sitä yllä.
Lisenssimalliin siirtymisen myötä “casinos utan spelpaus” -haut raketoivat Ruotsin Googlessa. Selvästi länsinaapurissa riittää kysyntää kasinoille, jotka eivät tanssi lisenssiehtojen pillin mukaan.

Mallia Britanniasta

Britannialla on Ruotsia huomattavasti pidempi historia lisensoituna rahapelimarkkinana. Se on valinnut pelaajien ja kasinoiden rajoittamisen sijaan läpinäkyvyyteen, todentamiseen ja reiluihin ehtoihin keskittymisen. Suora vertailu järjestelmien välillä on toki vaikeaa historiallisista ja kulttuurisista seikoista johtuen.

Britanniassa ei varsinaisesti ole pohjoismaista hyvinvointivaltion mallia: ihmisten oletetaan pitävän huolta itsestään ja ottavan asioista selvää. Britit ovatkin pelaajina huomattavasti muita eurooppalaisia vaativampia ja paremmin kartalla siitä, miten esimerkiksi bonusten säännöt ja ehdot toimivat. Lisenssiehdoista ja niiden noudattamisesta vastaava peliviranomainen UK Gambling Commission sekä mainontaan keskittyvät viranomaiset ASA ja CAP ovatkin viime vuosina painottaneet juuri tarjousten läpinäkyvyyttä. Brittimarkkinoilla kasinoiden ja affiliaattisivustojen pitääkin näyttää bonusten yhteydessä tarjousten merkittävät ehdot, kuten kierrätysvaatimukset, minimitalletus ja voimassaoloaika.

Brittilisenssillä toimivat kasinot saavat tarjota myös bonuksia. Tosin bonuksista täytyy maksaa hieman erikoisesti määräytyvää veroa, joten aivan poskettomia diilejä brittipelaajillekaan ei tarjota. Viime vuosina painotus onkin ollut “vähän mutta hyvää”: bonukset ovat rahallisesti pienempiä, mutta kierrätysvaatimukset ovat matalat. Näin pelaajat saavat aidosti hyötyä bonareistaan.

Britanniasta voi ottaa mallia myös vastuullisen pelaamisen työkaluissa. Brittikasinoilla on aina päällä “reality check” -toiminto, joka muistuttaa tunnin välein pelaamiseen käytetystä ajasta ja hävitystä tai voitetusta rahasta. Lisäksi pelaajia suositellaan asettamaan talletus- ja tappiorajoja. Britanniasta löytyy myös Ruotsin Spelpausia vastaava itse-esto työkalu Gamstop.

Myös rahanpesuasioihin puututaan brittimallissa hanakasti. Tosin britit eivät ole tottuneet käyttämään nettipankkitunnareitaan kaikkeen sähköiseen asiointiin. Siksi siellä esimerkiksi dokumenttien automaattinen varmentaminen ei onnistu yhtä kätevästi, kuin suomalaisille suunnatuilla pikakasinoilla. Britannian peliviranomainen kuitenkin jakelee mojovia sakkoja operaattoreille, jotka eivät ole onnistuneet estämään rahanpesua, selvittämään pelaajien varojen alkuperää tai puuttumaan esimerkiksi työnantajan maksukortilla pelaamiseen. Näiden juttujen pitäisi toki tulla automaattisesti, mutta toimivien järjestelmien kehittäminen vie aikansa. Suunta ainakin on oikea.